lauantai 31. lokakuuta 2015

EKG

Hän on hyvin hiljaa
 ja se on vaarallista.

Se johtaa tuntemattomille poluille
elämänlangoille,

ottamaan drinkin, kaksi.

Luuletko, että rakastava sydän on hiljaa
ja odottaa?

Ei, se ei odota.

Se syttyy,
se jakaa liekit,

se ottaa.

Se ei ole hiljaa,
se ei odota.

Liekki

Sydämeni haparoi ensilumen pintaa
ketun katsetta ja
EKG:n käyrää.

Tottakai sen silmät tummuvat,
se tahtoo ulos käyristä,
sen rytmi on toinen,
vakiintumaton.

Tulisitko kanssani retkelle?
Pienelle seikkailulle?

Ethän murru?

En tahdo murtaa sinua, itseäni,
en olla painava
en lopettaa mitään kaunista.

Ei se ole niin, että kaiken pyyhkii pois,
se on niin,että antaa kaiken kasvaa!

lauantai 24. lokakuuta 2015

Koti

Minun sanani putoilevat
selkääsi pitkin
ja koskettavat sinua hiljaa.

Ne polttavat reikiä paperiin,
se roihuaa

ja tuhka nousee maan ääriin ja kohtaa tuulen,

minne se tuhkan vie,
en näe,
mutta siellä on meidän kotimme.

Syksy

En tiedä, mihin tämä polku johtaa,
mutten voi kääntyä,
pysähtyä en voi.

Minä en osaa valehdella,
minun sieluni ei valehtele,

minun ruumiini vain,
se on tässä kuin putoava lehti

ja sen sisällä liekit nuolevat jo taivaita,
värejä siellä,
lieskoja
ja minun sieluni liekit kaukana ihosta
sydän palaa.

Kaukana
ja sinä tunnet,
että olen,

olen varma siitä.


lauantai 17. lokakuuta 2015

Miksi kukaan tahtoisi yrittää?

Tulee yö
ja aaveet koskettelevat minuutteja.

Voi olla, 
lassoat hetken,
taltutat sen,

Mutta minua et ikinä saa 
ellet luovu
ellet vapauta
ja samaan aikaan kaipaa ja tarvitse.

Mikä sopii mihinkin hetkeen?

Miksi kukaan tahtoisi yrittää?!

Huoli

Ei päivää,ei yötä
yksin.
Me.
Minä en tiedä kahleista mitään,
koska ne eivät kolise.
Elämänmittainen,
tuntematon osoite.

torstai 8. lokakuuta 2015

MInä en pelkää mitään

Minä, joka en pelkää mitään,
sanon sinulle,
että suurin pelkoni
on tulla rakastetuksi.

Rakastetuksi tuleminen
kiehtoo
ja sitoo
ja sen vaaraa ei huomaa,
ennen kun siivet on leikattu.

Kun astut sisään,
ovi lukkiutuu itsestään
ja sinun yllesi kaadetaan koko historian tervat,
koko historian katkeruus,
sinun syysi,
kaikki.

Kaikki tähdenlennot pimenevät ja sinä jäät aina odottamaan yksin.

Ken kurottaa rakkauden vintille,
jää aina yksin,
puolitiehen jäävät.

Myönnän,
pelkään tulla rakastetuksi.

He sanovat minulle

He sanovat minulle,
että he rakastavat,
mutta minä en usko,
siollä se rakkaus on pölyä vain,
vain pölyä ilman minua,
ilman kosketusta,
sielun pohjaa.

He tulevat kotiini
ja tekevät tekoja,
siittävät lapsia
ja sitovat,
mutta minä olen kaukana,
minun polkuni kiertää ne teot.

Minun rakkauteni kaikkialla
se pirstaloituu tähtinä taivaalle
se hajoaa
pisaroina meriin

ota jos saat kiinni

ja ihon alla se itkee

sillä kosketus mursi sormet ja varpaat
ei tullut kaltaista
peilit mustuivat
ja rakkaudet käristivät oransseihin verkkahousuihin,

jotka laimenivat harmaiksi.

Tähdenlento,
montako toivomusta tänään saan?

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Kotilon uni

Kotilon aura on sininen.

Joku leikkasi siltä sarvet,
se ei tunnista sadetta enää,
sade jäätyi vähän
hennoiksi kiteiksi sen iholle sulamaan.

Aura murtui purppuraan
ja tuli valo,
joka läikytti juuri ja juuri jäätyneen vedenpinnan rikki.

Sen läpi näkyi liekehtivä taivas,
sinun kotisi.

Pitkä kotimatka

Muodollisuuksien sääntöjen rakennusohjeiden kirjat
eivät houkutelleet sinua,

missä olet
sinä yksinäinen kulkija?

Tervetuloa käymään minussa ja menemään taas

ja minä poimin hetkiä,
poimin hetkiä,

missä kohtaavat sielut ikiaikaisen virran varrella.

Tulee ihmisen kuoret ja ne ottavat sinut,
ne valitsevat sinun hetkesi käyttöönsä ja sinä menet

ja sinun pitää mennä.

Otan ajan  ja toisen ja kolmannen käteeni,
katson peilejä

ja ne pirstaloituvat ajassa,

lähetän sinut matkaan,
tielle,
jolle kuulut.

Sinun matkasi on pitkä ja
minä heilutan sinulle ja toivotan hyvää matkaa.

Jäätyy maa

Elämän virta valui minusta ulos,
veri vuolaasti laavoittui,

murskasi kivet ja kaupungit,
peitti alleen.

Muumioituneet kukat nousivat hiljaa
ajan myötä,
yksin,
punaisina
ja meri kohisi,
mutta kukaan ei kuullut.

Hetken kuumuus
murskaa alleen kaupunkeja valtioita,

tappaa sukupuuttoon tiikerit ja valaat.

Sillä polulla ei kasva ruoho, ei nouse orkidea,
ei putoa omena.

Sataa vähän lunta,
jäätyy maa.

Solut jakaantuivat

Sydämeni solut jakaantuivat
revontuliksi liekeiksi

se katosi tavoittamattomiin
ja jotain sen myötä

jotakin peruuttamatonta ja puhdasta

katosi

Vieläkö uneni lapsi jaksaa tulla?

lauantai 3. lokakuuta 2015

Viisaus

Kaadan kupin kahvia,
purskuttelen hampaat itsekunnioituksen rippeillä.

Miten käsittelen tätä?

En yhtään tiedä, mistä päin tuulee, missä on tikkaat,
joilla kiivetä kohti
- sitä,
mikä on tulossa

sitä,
mikä koputtaa ovella,
millä ovella,
en tiedä.

Yritän karistella kaiken sivilisaation ja
kulttuurin tuhkan,

myrsky vie,
mutta kaikki ei karise.

Minä odotan viisautta, se pötkii pakoon ja sen
häntä lepattaa,

minä värisen.

perjantai 2. lokakuuta 2015

Minuutit kaivautuvat selkäytimeeni

Minuutit kaivautuvat selkäytimeeni,
vihmovat pitkin hermoratoja.

Minä tuhoan niitä
yksi kerrallaan,
tuhoan,
tuhoan.

Taakat putoilevat harteilleni
ja jaksan niitä kantaa,
sisimpääni luutuu surujen armeija
varastan kaikkien surut,
imuroin ne iloisesti nauravien minuuttien riekaleiden sekaan.

Niillä on juhlat.

Tuleeko silmä, joka näkee?

Tulee ehkä vain uusia repiviä käsiä.

Tulee uusia vyöryviä kiviä
kannettavaksi.

Yksin

- jos rakkautta ei ole
jos tapaan pelkkää sokeutta ja
pölyn pyyhintää,
kalmanhajuisia tyynylliinoja,
toisten leimasimia.

Rakastan tänään,
rakastan kokonaan, kaikki,
varmaan tuhkaksi asti

jonakin päivänä toinen hän sanoo minulle
että olen syyllinen,

tulen kantamaan vuosien vihan ja painon
tulee se päivä,
jolloin maa vyöryy ylleni
hermoratojen vihmonta lakkaa
ja minuutit on tuhottu loppuun.