tiistai 17. helmikuuta 2015

Huvipuisto

Aika monta kiveä ja taskunpohjaa olen kääntänyt,
aika monta kotelomekkoa sovittanut
ja monta monta sitruunakyyneltä kuivannut.

Nyt on vaan niin kivaa,
voi levähtää ja odottaa yhdellä kertaa.
On ihanaa, kun on joku, josta tykkää,
Eikä tarvitse yhtään miettiä,
tykkääkö.

Eka kerta, kun en mieti.

Minä, joka en pitseihin kajonnut,
vedin päälleni harmaat
ja kauhtuneet
ja reikäiset

ja nyt olen ehkä kohta riittävän vanha ostamaan
vaaleanpunaiset ja korolliset.

Ei tarvitse nyt suojautua säkkeihin
ja peittää,
yrittää olla kamala ja ruma,
ettei kukaan tulisi liian lähelle.
(Nyt rypyt ja harmaat haituvat ovat jo todellisuutta.)
Kuvittelen olevani turvassa,
aika näyttää, kuinka turvassa olen.

Elämäni huvipuisto
ja kauhujen talo
- tulee olemaan vastakin.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Samettia läikkyy

Sinun kuvasi piirtäminen on mahdotonta,
koska se alati muuttuu,
sinuun edelleen virtaa purot ja pirskahtelee uuden sateen vedet
ja sinusta läikkyy samettia ja hymyjä ja
pikkulintuja takapihoille laulamaan.

Enkelinsiivet havisevat, kun sinä pyyhkäiset tieltäsi kaikki enkelit
ja jokin oikeasti hyvä istahtaa niiden paikalle – sinä -
ja se hymy
se on läsnä kaikissa kosketuksissa
talven jäädyttämissä puroissa,
auringon varjoissa, jotka väistyvät tieltäsi
ja sinun iätön aurinkosi korkkaa yhä uuden kuohuviinin
ajamaan yksipyöräisillä pitkin Lahden koluttuja katuja.
Näinä päivinä leimattuja tyttöjä ja poikia ja taloja vilisee kadut ruuhkaisina,
kunnes sinä pyyhällät paikalle
ja peset leimat pois.
Kadut ja muut vanhenevat, mutta sinun aikasi pyrähti lentoon,
se ei mahtunut vuosien sisään.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Au

Sinä,
jotakin tuttua tunnistettavaa
silmien tuikkeessa,
kiukuttelussa,
hetken haparoinneissa,
sivalluksissa silityksissä.

Salainen kaivo,
sinne lukot avaimineen
syvyydestä nousee vapaus
ja kevään oire
sen jano ja ulottuvuus,
aamu-uni.

Sydämelle täytyy tehdä laajennusleikkaus.

Suu ja silmät ja muu.
Rapean raikasta,
valmistumatonta,
jotakin, mitä odottaa odottaa.

Ja kannattaa odottaa vaikka sata vuotta.

Sinä,
koko paketti,
jonka sisällöstä en muuttaisi piiruakaan,
ja jonka joka ele on mysteeri.

Ihana.