keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Kelvoton

Ajatuksieni harharetket imurinvarressa
laukkasivat jo kodinhoidon sivuraiteella.

Minun imurini oli kuin Fenix,
joka lennätti minut rakettien sekaan 

ja olin jo kattiloiden tuolla puolen vispaamassa
valon virtaavaa auraa,
joka räiskähti kattilastani liesituulettimeen.

Sytyttelin kynttilöitä ja 
laitoin musiikin pois.

Kuuntelin hiljaisuutta ja sen rinnalla jatkuvaa pauketta.

Yö lähestyy, 
vuosi vaihtuu pian
ja minua kiinnostaa eniten kynttilöiden sytyttäminen.

Roskiin

Minä en tule kietomaan kysymyksiin,
en sulkemaan ketään katteettomiin lupauksiin,
en odottamaan turhaan.

Minä voin rakastaa vaikka kaikkia jumalia,
olevia ja olemattomia,
uusia ja vanhoja monumentteja,
mutta eivät ne minun ole,
en minä niitä omista.

Ottakoot kukin, mitä tarvitsee,
minä olen,
jos olen tarpeeksi,
mutten häkitä mitään.

Pyykkikoriin, roskiin, ilotulitteeksi.




sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Päivät pitenevät

Valon ikävää voi lievittää
polttamalla jouluisia suklaarasioita.

Päivät pitenevät jo
ja ihan näillä hetkillä tulee uusi vuosi.

Kuinkahan hyviä vuosia voikaan tulla?